Sain juuri tehdyksi Newsroomin videohaastattelukysymykset ja lähetin ne opettajalle. Olen henkisesti väsynyt nyt, tein parhaani, enkä odota yhtään sen enempää kuin jotain 2. Enemmästä yrityksestä. Teen haastattelun tutusta, joten yritän olla "kiltti" - tuttu on helppo saada mukaan tekemään, mutta auttaako se oppimaan toimittajan ammatissa vaadittavista asioista. Toiset tekevät mielestäni tylsistä asioista. Kyläjutuista ja tatuoinneista. Itselläni ei ole tatuointia, ajattelin, että jos on, niin se on lakipykälä käsivarteen. Jotkut ihmiset saavat tuomion lainrikkomisesta, mutta eivät kaikki. Olisin tehnyt jutun romaanimiehestä, joka kertoi olleensa myös linnassa, siis istuneensa vankilass. Mutta opettaja ei halunnut tätä juttua, ehkä ajatteli, että muutoksia ja korjauksia tulee niin paljon, että ei ehdi tehdä sitä deadlineen mennessä. Itse sanoisin, että hänellä oli ennakkoluuloja. 

Näin muutamana päivänä julkisuuden henkilöitä, eli televisiosta, lehdistä tai muista joukkotiedotusvälineistä. Mercede Bentso, Ilkka Koivula, Jussi Parviainen. Oli kuin kaikki teatterihenkilöt olisivat tulleet maan alta kansainvälisen teatteripäivän jälkeen. 

Tiedän, että blogini etenee aika paljon tajunnanvirralla, en ole kovin kaan paljon suunnitellut, mitä kirjoitan.