Alkaa olla se aika, että opintotyön sato korjataan ja opintorekisteriin tulee arviot ja opintopisteet. Tuli yksi arvosana kielenhuollosta ja se ei vielä ole loppuarvosana. Akateemisen kirjoittamisen loppuarvosana tullut, lähinnä esseen perusteella. Molemmissa oli arvosana 3 - eli olen selkeästi keskitasoa, mikä vähän tuntuu masentavalta, mutta vahtuuteni on se, että minä tiedän, mitä minä osaan. Ja minä ymmärrän akateemisen kulttuurin. Keskitasolta pääsee tekmeään aineopinot ja se on minu tavoitteeni. Essee, jota väänsin oli 2,5:n arvoinen - mutta toisaalta voin ymmärtää, mistä oli kysymys. En todellakaan päässyt vielä kärryille siitä, mitä on akateeminen kielentutkimus. Löysin artikkeleista yhteiseksi tekijäksi 1970-luvulla tehdyn tutkimuksen, joka oli suomennettu uudelleen. Minä siis raapaisin "jälleen" akateemista pöytää ja ymmärsin jotain uutta. 

Eilen oli "äänteistä sanoiksi", fologian tentti.  Sen arvosanaa odotan vielä pari viikkoa, sitten tiedän, menenkö uusimaan sen Ainakin aion kerrata tentin ainekset n. 2 vko:n kuluttua, koska haluan tietää osaanko ne vielä. Tämä on minulle tärkeää. Minä en voittanut runonlausuntakisaa, mutta suomen kieleen minä voin porautua ja käyttää tietoja hyväkseni, vaikka töitä minun ei tarvitse tehdäkään. Vaikka siis kyllä haluaisin. Minulla on hoitajakoulutus, mielenterveys: ei tutkintoa, koska teatteri kiinnosti niin paljon ja minulta oli loppunut 1/2 v aiemmin ihmissuhde erään harrastajaohjaajan kanssa. Monenlaista tapahtui, olin mm. eräällä teatterilerillä ja minulle tarjottiin valkoviiniä muovomukissa. Heitin mukin seinään, sillä en tahtonut juoda sitä (nykyisin olen ollut alkoholiton vuodesta 2002 lähtien, silloin join erään nyt kirjailijaliittoon kuuluvan runoilijan luona kaksi punaviinipulloa hänen parvekkeellaan Joensuussa) ja tiesin, että minun täytyisi kirjoittaa kirja itsestäni, jotta nuo teatteri-ihmiset, jollaiseksi silloin itsenikin laskin vaikka olin vain 19-vuotias, ymmärtäisivät minua. 

Minulla on myös kaupallisen puolen koulutusta 1 v siten, että olen varsinaisesti ammatiltani merkantti, jos ammatin määritelmä on se, että mihin on saanut koulutuksen, mitä töitä varten. Vanhemmillani oli yritys. 22-vuotiaana tein opettajan töitä kansalaisopistossa ja huomasin, että pidin opettamisesta, lähinnä teatteriryhmien opettamisesta ja ohjaamisesta. Yritin silloin pitää myös luovan kirjoittamisen ryhmiä toisessa kunnassa, mutta se ei onnistunut: ketään ei tullut paikalle. 

Tulevaisuudessa haluaisin myös ohjata luovaa kirjoittamista. Se on opintojen ja kirjoittamisen tavoitteena. Täytyy kirjoittaa niin hyvä kirja, joka julkaistaan ja sitten saan mahdollisuuden ohjata myös toisten kirjoittamista. Tällä hetkellä käyn monessa luovan kirjoittamisen ryhmässä ja pajassa. On paljon omasta Drivesta kiinni, saako kirjan loppuun ja julki. Pelkkään lahjakkuuteen ei voi luottaa. On oltava ahkera ja pitää haastaa itsensä. Minä olen haastanut nyt itseni kirjoittamaan parempaa suomea.