maanantai, 8. heinäkuu 2019

Maailma 2020

Uutiset tehdään eivätkä ne välttämättä kuvasta todellisuutta. Ihmisillä on eri maailmankuvat ja he lukevat uutisia niiden valossa, hyväksyvät ne tiedot, mitkä tukevat heidän uskomuksiaan. Ja kieltävät ne tiedot, jotka ovat vastoin heidän uskomuksiaan. Perussuomalaiset puhuvat suvakeista ja leimaavat heidät ihmisinä. Tilanne on minun mielestäni paljonsamanlainen kuin ennen sisällissotaa - tosin en usko, että mitään sotaa tästä tulee, mutta kansa on kuitenkin kahtiajakautunut. Nykyinen presidentti on yhdistänyt kansan taakseen. En ole lukenut aiempien presidenttien päiväkirjoja, mutta ehkä pitäisi, koska pidän historiasta. https://suomenpresidentit.fi/ on mielenkiintoinen sivu, jossa on presidentit. Kirjassa, jota kirjoitan, yksi päähenkilö on Elias Lönnrot. Minulla on monta teemaa, joita käsittelen. 

Suhde muunmaalaisiin ihmisiin on tosiaan "tapetilla" tänäänkin. Toisten valtioiden kansalaiset tarvitsevat suojelua, näin olen ymmärtänyt. Ja sitten on ihmisiä, joiden mielestä he eivät ole mitään oikeita ihmisiä. He ovat uhka ja "erilaisia" kuin me. Vihaan sitä maailmankuvaa, jossa oma tuttu ja turvallinen on se ainoa oikea tapa olla maailmassa. Yleensähän siihen vielä tulee Jumala mukaan. Kulttuuri siinä meidän välissämme on. Ja valtakuntien rajat. Toisaalta: ihmisille, jotka sanovat itseään kristityiksi on yksi hallitsija, yksi kuningas ja hän on Jeesus Kristus. Se on aika vallankumouksellinen asia, jos sitä ajattelee muutenkin kuin vain uskonnollisena kielikuvana. Minä luen mielelläni Raamattua, olen teologiaa opiskellut. 

Missään ei ole kirjoitettu, miten niiden valtioiden päättäjät joista ihmiset tulevat Suomeen reagoivat pakolaisuuteen. Tilanne on mielestäni yhtä vakava kuin sota olisi. Minusta on järkyttävä seurata, miten päättäjät eivät noudata niitä sääntöjä, joita laki ja muut kansainväliset velvoitteet, sopimukset heiltä vaatisivat. 

 

sunnuntai, 7. heinäkuu 2019

Muistiinpanot ja evernote

Opettelen käyttämään netissä evernote - muistikirjaa, koska en kykene muuten muistamaan vastaan tulleiden mielenkiintoisten artikkeleiden tietoja. Lastentarhanopettajaksi opiskellessa tein tenttikirjoista tarkat muistiinpanot käsin. Ostin viimeisenä vuotena opintolainalla sen aikaisen tietokoneen, jota en koskaan liittänyt nettiin. Vuosi oli 1998 ja paikkakunta oli Savonlinna. Nyt muistiinpanot menevät helposti nettiin.

Osa tiedostoista käsittelee filosofiaa, joka oli pääaineeni yliopistossa. Toiset koskevat fiktiivistä kirjaani, jota kirjoitan. Kerään tietoa Elias Lönnrotista, sillä tahdon olla seka tuomassa esiin, että purkamassa kansallista myyttiä. 

Pidän e-kirjoista. Ne ovat nopeammin saatavilla kuin oikeat kirjat. Ja ne on helpompi säilyttää laitteilla, eivät vie tilaa. Ja niistä on myös helpompi tehdä muistiinpanoja, joita näköjään suorastaan rakastan. 

perjantai, 5. heinäkuu 2019

Opiskelua ja työtä?

Aion sittenkin tehdä suomen kielen perusopinnot Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Se maksaa 170 € vähemmän kuin Helsingin avoimen yliopiston suomen opinnot ja Jyväskylä järjestää kyllä lähiopetusta myös Helsingissä. Ongelmana on se, että rahaa on todella vähän, mutta toivottavasti riittää. Opintolainan takaisinmaksun viimeinen erä on maksttu maaliskuussa 2021, eli ei siihen enää niin kovin kauaa ole. Lainanmaksuun menee n. 125 € / kk. Toivoisin, että saisin rahaa tekemällä juttuja, mutta todensanoakseni en oikein tiedä, miten tarjota lehtijuttua lehteen. Ehkä:

1) pitää tuntea lehti, johon juttua tarjoaa
2) pitää tietää kenelle juttua tarjo

ja oikeastaan, tästä saa ohjeita ihan Journalisti - lehdestä: https://www.journalisti.fi/artikkelit/2017/9/nin-myyt-juttusi/ Ongelmana on siis itse tarjoamistapahtuma ja se, että uutena ja aloittelevana olen ihan hirveän arka, enkä tiedä, onko tarjoamani aiheisto edes hyvää. 

Olen siirtynyt toisaalle pitämään blogia omalla nimelläni ja naamallani osana omia kotisivujani ja portfoliotani. Kutsun itseäni  siellä freelance toimittajaksi. Olen myös kirjoittanut twitter viestejä vapaammin omana minänäni. Olen siis ikään kuin tulossa ulos kaapista vaikka minulla ei ole kuin yksi f-diagnoosi piilotettavana. Se, joka sanoo minulla olevan bipolaarihäiriön. Sen vuoksi en ole lukiossa opettamassa filosofiaa, psykologiaa, uskontoa ja ehkä myös draamaa eli ilmaisutaitoa vaan mietin täällä, miten saada kirjoittamalla rahaa. 

perjantai, 14. kesäkuu 2019

KESÄLOMA

Tein vuoden aikana 37 op journalismia. Viimeinen opintojakso jäi tekemättä, koska olin todella kyllästynyt kyseisen opettajan tapaan antaa palautetta. Jäi olo, että en vaan jaksa nyt edes yrittää hänelle tehdä mitää.

Opin journalismista paljonkin, vaikka arvosanat jäivät huonoiksi. Seuraavaksi aion tehdä Helsigin yliopiston avoimelle puolelle suomen kielen opintoja. Mieskin on opiskellut yliopistossa, kuten minä. Lähden noita äidinkielen opintoja "kokeilemaan". Jos ei onnistu, niin ei minun tarvitse huonoilla arvosaoilla ja huonolla oppimisella niitä kaikkia kokonaisuuksia loppuu tehdä. 

Työkuvioista en tiedä mitään. Siihen samaa mielenterveysyhdistykse lehteen, jossa aloitin, sinne teen lisääkin juttuja. Se lehti julkaisee.

lauantai, 6. huhtikuu 2019

Epäonnistunut yksilö?

Koulusta tulee järestään huonoja arvosanoja. En jaksa stressata siitä, sillä en ole tutkinto-opiskelija vaan opiskelen avoimessa. Sitä paitsi tiedän itse oppineeni jo paljon. Olen enemmän teoreettinen kuin käytännön ihminen. Tuntuu, että tuossa koulussa opetusta ei saa, asiat pitäisi "vain osata", yhtäkkiä, kuin luonnostaan. Tulevaisuuden suunnitelma on se, että kirjoitan mielenterveysyhdistysen lehteen, enkä hirveästi yritä muualle kurkottaa, koska siihen menee turhaa energiaa - ja jos sielläkin on vastassa sama:"Sinä et osaa kirjoittaa" arvio, niin ei todellakaan tunnu kivalta. 

En oikein ymmärrä opettajien tapaa toimia, että kun antaa kirjoitustyön ensi kertaa arvioon, niin sanotaan, että se on ihan hyvä ja tee tuo ja tuo korjaus - ja kun on korjaukset tehty, niin se sama kirjoitus onkin sitten ihan paska. Eikö olisi voinut silloin jo ensimmäisellä kerralla sanoa. 

Ja toinen mistä olen hämmästynyt toimittajan työssä on se, että jos homma toimii kuten tuolla koulussa, niin uutisiksi valikoituvat sellaiset asiat, jotka kiinnostavat toimittajaa. Toki oikeassa toimituksessa työtä varmaan vähän enemmän ohjaillaan. Mutta kun ennen ajattelin joukkotiedotuksesta, että sieltä tulee se, mikä on vähintään tiedettävä, niin nyt ovat silmät avautuneet ja mediassa on paljon ihan turhaa. Ja sitten voivotellaan sitä, kun mediayleisö ei enää kuluta mediaa. 

Olen oppinut, mutta en tarpeeksi. Asteikolla 1 - 5 olen se 1:n opiskelija. Vaikka herää kysymys, että miten tätä päivää ne toimittaja-opettajat oikein elävät? Sosiaalinen media on olemassa, ja tieto siirtynyt tietoverkkoihin, mutta se on näille joillekin toimittajille ongela. Itse koen sosiaalisen median ja tietokoneiden helpottaneen elämääni todella paljon. Ystävyyssuhteita on helpompi hoitaa. Mies löytyi netistä. Twitterin kautta pääsee ääneen suhteessa poliitikoihin, toimittajiin, professoreihin ja muihin, kun jättää väliin ne taviskeskustelut. 

Nyt siirryn tekemään yhden näytelmätekstin Dräfti - klubille Valtimonteatterille.