Eivätkö puolueiden kannatusta mittaavat gallupitkin ole "vaalivaikuttamista"? Kyllä niiden sisältö ainakin minuun vaikuttaa vähän, että mitä puoluetta äänestän - kun teen samalla. Samalla tavalla poliitikot pyrkivät vaikuttamaan tulokseen kampanjoillaan. Minua kiinnostaa eniten, että mitä aloitteleva poliitikko tietää politiikan tehtävistään, eikä se, että mitä he lupaavat tehdä. Tämä on ehkä pikemminkin käsitteenmäärittelyä kuin joku mietitty näkemys asiasta.

Tämänhetkisten opiskelujen perusteella näkisin, että toimittajan suurin työ on saada haastateltava itselleen. Asiantuntijat ja poliitikot eivät aina kerro juuri sitä totuutta, he kertovat pikemminkin oman näkemyksensä. Siinä media onnistuu, että se tuo lähelle tapahtumat ja asiat, jotka ovat muuten kaukana. Uskon globaaliin maailmaan. Uskon yhteiseen vastuuseen. Kansallisuus ei erota ihmisiä. Yhteinen kieli ja tavat eivät muodosta jotain yhteistä ja turvallista suojaa. Ne vain tekevät arjesta ennustettavampaa ja "tavallista". Todellinen maailma ei ole sellainen millaiseksi media sen esittää. Todellisesta maailmasta täytyy saada kokemuksia, (eikä vain istua kahvilassa tietokoneen kanssa kahville [kuten minä] - paitsi, jos on tekemisissä ulkomaalaisten ihmisten kanssa, silloin se on minun maailmankuvassani sallittua).

Yksi tapa saada kokemuksia, on keskustella ihmisten kanssa. Siitä minä pidän. Tänään tapasin vanhan tuttuni bussissa ja vaikka luulin, että olen väsynyt ja allapäin, niin kun aloin puhua niin puhe vei mukanaan. Haastattelussa, jonka tein puhelimitse sokeasta stand up - koomikosta minusta tuntui, että haastateltava väsyi puhetulvaani. Joskus olen jutellut ihmisten kanssa kaupan odotuspenkillä tai raitiovaunupysäkillä ja niin se vaan on, että tuntemattomat ihmiset saattavat kertoa itsestään ja elämästään hyvinkin kipeitä asioita. Avautuminen tutemattomalle on yllättävän helppoa. Siihen vaikuttaa sekin, mitä itse kertoo itsestään. Ja koko tapahtuma etenee normaalin puheviestinnän kaavan mukaan: minä sanon jotain, minulle vastataan - ja elekielestä voi päätellä, haluaako toinen vetäytyä tilanteesta, jos ei niin lopetan keskustelun. Jos vuorovaikutusta syntyy, niin siitä sitten edetään, kunnes kummankin on lähdettävä sinne minne oli lepohetkan jälkeen menossa. Eikä siinä sitten enää koskaan tavata. Jos taas yhteys säilyy, niin ryhdytään facebook-kaveriksi. 

Mutta ne freelancer - toimittajan hommat, enpä tiedä, Haaga-Helian koulusta sain harjoitustehtävästä palautteen, että minulla on paljon ongelmia kirjoittamisen kanssa. Olen kirjoittanut ensimmisen haastatteluni toimittaja-kirjailijasta mielenterveysyhdistyksen lehteen ja tuo toimittaja tarkisti jutun itse. Ammattikorkeakoulussa ei oikein saa opetusta. Esim. haastatteluun tulee 2 - 4 h teoriaa ja sitten homma pitäisi hallita, siitä ei puhuta. Se on siinä ajassa muka omaksuttu, lisäkirjallisuutta ei ole. Asiat opitaan liian yksinkerraisina ja siihen minulla ei ole aikaa, sillä olen avoimen opiskelija. Siinä vaiheessa, kun opinnoissa EHKÄ tullaan niihin asioihin, jotka kiinnostavat minua minä olen jo poissa - todennäköisesti tekemässä suomen kielen tai (luovan) kirjoittamisen opintoja avoimessa yliopistossa. 

Minä olen lukenut tietellisiä kirjoituksia. Minulla on 438,5 op yliopistosta. Minä olen hyväksytysti tehnyt niitä "harjoitus" tieteellisiä tutkimusia / proseminaareja yliopistoon - ja siinä käytetään kieltä. Ja kielen kanssa ei näissä opinnoissa ole koskaan ollut vaikeuksia. Joten huolimatta kritiikista: minä osaan kyllä kirjoittaa - en virheettömästi, mutta ehdottoman luovasti. Siitä on todisteena sekin, että kansanopiston näyttämötyönlinjan luovan kirjoittamisen (ohjaaj oli dramaturgi) jälkeen pääsin Teatterikorkeakoulun dramaturgian II-vaiheeseen, kirjoitettuani pienoisnäytelmän yhden illan aikana. 

En vain sitten osaa kirjoittaa kunnolla journalismin vaatimaa tekstiä. Ja missä on opiskelussa ne POHTIVAT ESSEET, josta oppii itse ja voi todistaa, että ajattelee loogisesti. Tällainen on korvattu sillä, että kuunnellaan vierailievaa luennoitsijaa, oikeaa toimittajaa, joka kyllä kertoo todella mielenkiintoisesti ja kaikkea, mutta tästä tehtävä on nostaa joku ajatus sosiaaliseen mediaan. Olen tehnyt opettajan pedagogiset opinnot yliopistoon ja mielestäni tällainen tehtävä on todella surkea. 

Opiskelijoista ihmettelen sitä, että kukaan ei tee muistiinpanoja - muut kuin minä. Mutta ehkä tämä johtuu siitä, että he ovat alle 30 vuotaita ja minä olen 48 vuotias, enkä todellakaan MUISTA asioita ilman muistiinpanoja. Minun on pakko uskoa, että olen liian vanha oppimaan uusia asioita. Esim. tietotekniikka-asioissa minun piti lopettaa kesken, joska en pysynyt opetuksen perässä. 

Ammattikorkeakoulu, kyllä - ja täällä olisi mahdollista opintojaksokuvausten perusteella opiskella juuri niitä asioita, joista minulle olisi hyötyä. Toisissa vastaavissa avoimen yliopistojen opinnoissa ollaan liikkeellä paljon yleisemmällä tasolla.