Olen ihmetellyt, mistä toimittaja tietää saavansa oikeaa tietoa. Onko suhde todellisuuteen niin mutkaton, että kaikki mitä toimittaja kohtaa on muka totta. Tämä on ollut minulle varsinkin filosofiaa opiskelleena (yliopisto, pääaine) hankala asia kohdata. Mutta nyt törmäsin Heikki Kuutin kirjaan Todenmukainen journalismi ja sain vastauksia kysymyksiini jo heti ensi lehdillä (e-kirja). "Asioiden todenmukaisuus riippuu toimittajan lähdekritiikistä."

En ihan ymmärrä, miten Haaga-Helian opetuksessa ajatellaan, että asiat menevät läpi yhdellä kerralla - mitään harjoittelun varaa ei ole, koska oppilaitoksen talous on vedetty niin tiukalle. En usko oppivani sitä "oikeaa tapaa kirjoittaa lehtijuttu". Nyt tekemäni harjoitustyö ei kelpaa vielä julkaistavaksi.

Yhtäkkiä tulee sellainen olo, kun lukee toisten tekemiä juttuja, että lehdissä on paljon paskaa. Ennen journalismin opintoja avoimessa AMK:ssa ajattelin, että lehtiin kirjoitettu on totta. Olin nostanut toimittajat jonnekin korkealle korokkeella ja ajattelin, että he "TIETÄVÄT", mikä on tärkeää ja "totta". Nyt koulun toimitusharjoittelun jälkeen tuntuu siltä, että se, mitä sinne faktapohjaiseen mediaan tulee, on sattumanvaraista ja mikä toimittajaa kiinnostaa. 

Sosiologian ja filosofian entisenä opiskelijana minusta on itsestäänselvää, että asiat eivät aina ole miltä näyttävät. Toimittajan yhteiskunnallinen vastuu on järkyttävän suuri, mutta ei sitä käsitellä missään. Minä en tahdo olla ammattimainen toimittaja, tavoitteeni olisi saada silloin tällöin vähän rahaa muutamista jutuista. Koulutuksessa sanotaan, että toimittaja on vastuussa vastaanottajalle. Minun maailmankuvassani tutkija tietää asioita, koska hän tietää tutkimansa tiedon perusteet ja pystyy väittelemään niistä. Toimittaja esittelee mediassaan kuin palapelin osasia maailmasta. Itse olen seurannut mediaa ja tiedonvälitystä paljon jo ennen avoimen opintoja ja sanotaan vielä kiihkeästi.

Mutta jossain suhteessa minun henkilökohtainen näkemykseni on, että media saattaa olla vastuuton. On julkisen sanan neuvosto, mutta sekin toimii suhteessa vastaanottajaan, sinne tehdään kanteluita, joita käsitellään ja annetaan "tuomio" - enimmäkseen, että haastateltavia kohdellaan tasapuolisesti. Luen joskus vaihtoehtoisen median - eli lähinnä perussuomalaismielisten julkaisuja. Joskus kyllä tehdessäni tätä koen kuvotusta. Mutta toisaalta, kun kuitenkin kaikkien näkemysten tulisi saada tulla esiin niin jos olisin mediatutkija niin tutkisin näkemyksiä mediassa. Jos aiheen googlettaa, tulee vastaan lähinnä opetuspaketteja lukio-opetukseen.